Hellurei ja hellät tunteet lukijat!!
Iha ensi jokaselle hyvää pääsiäispyhiä toivotan.. :)
Kuukaus o viärähtäny ja hoidot etenee suunitellusti. Kortisonia joka aamu popsittu ja 26.3 oli pillereiden vaihto. Kortisoni ja vatsansuojapillerit vaihtui e-pillereihi ja Isotretinoin Activis.iin.
Tuttu kuuri entuudestaa, mut aikoinaa oli vaa toisella nimellä. Sen verra o lääkedirektiivi männy eteepäi etten saanu koko vuoden vuodelta papereita vaa 50 päivän satseissa ja kuukauden välei mua haastatellaa mm. asioista OLENKO muistanu säännöllisesti syyvä lääkkeet, olenko raskaana yms.
Paperit joutuu uusimaa muutaman kerra viälä tän vuoden aikanna, mut Heinolassa mun onneks oltii nii ymmärtäväisiä sen suhtee ettei mun tarvii ajaa Sysmä-Heinola-Sysmä väliä vain sen uusimisen ja haastatteluiden takia nii asioinnit hoidetaa puhelimessa. JES
Luottavaisin mielin ylitin ensimmäisen riman ja toiveikkaana odotan miltä näytän 4kk päästä.. tuolloin alkaa näkyä vaikutusten tuloksia.
Samalla itsekuri tulee testii miten siedän olla ilman alkoholia hoidon aikana. Ruokavaliossa piettävä myös terveellinen linja ilima äärettömiä eläikunnarasvoja.. Hemmetti kiusauksia riittää ympärillä, mut jollai ilmeellä niistä o vaa pysyteltävä loitolla.
Arkeen o jotenki saatava 12-13 välii saatava iha oikee ruokatunti jonka yhteyvessä pillerit huiviin. Muu arki meneeki iha omalla painolla pienellä väsymyksellä maustettuna ja kohta voi tulla muita haittoja nykyisten jatkoks.. phyää...
Sysmäläisellä sisulla eteepäi.... Se o Ciao ja enskertaa
sunnuntai 5. huhtikuuta 2015
maanantai 2. maaliskuuta 2015
Lääkekiertee vanki
Heii lukijat...
Nöyrä anteeks siitä ku oon laiminlyöny tätä kirjottamista.. Tässä taas tapahtunu vähä sitä sun tätä. Mutta pidemmittä pulinoitta asiaan..
Niiku otsikko jo antaa osviittaa nii tämä postaus kertoo mite tässä o taas jouduttu lääkkeide ja vaikutuste keskelle.. Jouduin aloittamaan taas sen saman rallin minkä jo tein 8v sitte ensimmäise kerra, joka jäi liia lyhyeksi.
Sairastan tautia mihi MUN OMAT HORMOONIT JA nii passelit geenit o syypää. Viime viikolla ajoin töiden jälkeen Heinolaan kuulemaan "tuomioni" ja osasin jo matkalla arvailla, että pitkät hoidot taas tulossa jos ei muuta.. Ennuste siihi, että paranen täysin on hyvä, mutta suuri edellytys sille on tunnollisesti syödä tämä kunnon kuuri ilman suuria skippailua.. Hoidon kestoksi arvioitii tarpee tulle olevan vuosi.
Ensimmäine kuukaus lähti sillä liikkeelle että popsitaa kortisoni- ja vatsansuojakuuri päälekkäin ja Huhtikuun alussa uus reisu naapuri kaupunkii hakemaa taas kahdet uudet popsittavat. Haittavaikutuksia olis enempi taikka vähempi, joista nyt o päällänsä mm. närästys ja väsymys.
Tämä kiusallinen sairaus on aijemmi vaikuttanu niinki radikaalisti kuin HUONO itsetunto, epävarmuus siitä mitä ulkopuoliset ajattelee ja jos ajatellaan parisuhdetta että olenko riittävän hyvä? Kelpaanko mä varmasti?
Nää o näitä elämän suuria kysymyksiä mitä o puitu edellisessäki suhteessa joka hikisesti kesti 4,5v.
Se miten elämä tän hel****n taudi kanssa näkyy arjessa nii... joka aamu herätessä pelottaa katsoa itteää peilistä ja joutua toteamaa "Nonii"
Jäätävä peittely enneku voi astua ovesta ulos.
Lohduttavaa tässä on se, etten ole tässäkää yksin. Mulla on tuolla joku joka on luvannu pitää huolta ja seurata toisaalta tunnetilojani, jotka voi saaja ärsykkeen seuraavasta lääkkeestä mitä o tulossa. Suorastaan pelolla ootan mitä nämä lääkeyhdistelmät tuo ja miten se vaikuttaa minuun.
Toisaalta... Jos en käy tätä nyt läpi nii onko se sitte yhtää sen parempi, että kärsin jatkossaki.. enpä usko. Kyllä tää on sen kaiken arvosta, jotta paranen.
Elän nykyääkin normaalia elämää, mutta siinä on vain nämä pari muuttuvaa tekijää koko ajan. Lääkkeet ja pitäisi olla koko lääkehoidon ajan ilman mitää alkoholia.. Tässä samalla tulee testii se miten hyvin voin vastustaa niitä kaikkia kiusauksia mitä ympärilläni on ja mitä mulla on jo kotona valmiiksi.
Jännityksellä odottamaan seuraavaa postausta ja kuulumisia matkan varrelta!
Kiitos ja kumarrus :)
Nöyrä anteeks siitä ku oon laiminlyöny tätä kirjottamista.. Tässä taas tapahtunu vähä sitä sun tätä. Mutta pidemmittä pulinoitta asiaan..
Niiku otsikko jo antaa osviittaa nii tämä postaus kertoo mite tässä o taas jouduttu lääkkeide ja vaikutuste keskelle.. Jouduin aloittamaan taas sen saman rallin minkä jo tein 8v sitte ensimmäise kerra, joka jäi liia lyhyeksi.
Sairastan tautia mihi MUN OMAT HORMOONIT JA nii passelit geenit o syypää. Viime viikolla ajoin töiden jälkeen Heinolaan kuulemaan "tuomioni" ja osasin jo matkalla arvailla, että pitkät hoidot taas tulossa jos ei muuta.. Ennuste siihi, että paranen täysin on hyvä, mutta suuri edellytys sille on tunnollisesti syödä tämä kunnon kuuri ilman suuria skippailua.. Hoidon kestoksi arvioitii tarpee tulle olevan vuosi.
Ensimmäine kuukaus lähti sillä liikkeelle että popsitaa kortisoni- ja vatsansuojakuuri päälekkäin ja Huhtikuun alussa uus reisu naapuri kaupunkii hakemaa taas kahdet uudet popsittavat. Haittavaikutuksia olis enempi taikka vähempi, joista nyt o päällänsä mm. närästys ja väsymys.
Tämä kiusallinen sairaus on aijemmi vaikuttanu niinki radikaalisti kuin HUONO itsetunto, epävarmuus siitä mitä ulkopuoliset ajattelee ja jos ajatellaan parisuhdetta että olenko riittävän hyvä? Kelpaanko mä varmasti?
Nää o näitä elämän suuria kysymyksiä mitä o puitu edellisessäki suhteessa joka hikisesti kesti 4,5v.
Se miten elämä tän hel****n taudi kanssa näkyy arjessa nii... joka aamu herätessä pelottaa katsoa itteää peilistä ja joutua toteamaa "Nonii"
Jäätävä peittely enneku voi astua ovesta ulos.
Lohduttavaa tässä on se, etten ole tässäkää yksin. Mulla on tuolla joku joka on luvannu pitää huolta ja seurata toisaalta tunnetilojani, jotka voi saaja ärsykkeen seuraavasta lääkkeestä mitä o tulossa. Suorastaan pelolla ootan mitä nämä lääkeyhdistelmät tuo ja miten se vaikuttaa minuun.
Toisaalta... Jos en käy tätä nyt läpi nii onko se sitte yhtää sen parempi, että kärsin jatkossaki.. enpä usko. Kyllä tää on sen kaiken arvosta, jotta paranen.
Elän nykyääkin normaalia elämää, mutta siinä on vain nämä pari muuttuvaa tekijää koko ajan. Lääkkeet ja pitäisi olla koko lääkehoidon ajan ilman mitää alkoholia.. Tässä samalla tulee testii se miten hyvin voin vastustaa niitä kaikkia kiusauksia mitä ympärilläni on ja mitä mulla on jo kotona valmiiksi.
Jännityksellä odottamaan seuraavaa postausta ja kuulumisia matkan varrelta!
Kiitos ja kumarrus :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)